Ihmiskunta tuottaa tällä hetkellä immateriaalista ja materiaalista sisältöä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sisältö ja tavara täyttävät kotimme ja feedimme, ja paljoudesta on muodostunut ongelma sekä kuluttajalle että maapallolle. Luonnonvarojen kulutuksen kestävyyttä mitataan ekologisella jalanjäljellä, mutta ihmisen kyvylle käsitellä tietoa onkin sen sijaan hankalampi asettaa rajoja.

Suomalaisessa kodissa on keskimäärin 10 000 erilaista tavaraa. Vuonna 2015 pelkästään Kierrätyskeskuksen toimipisteiden läpi puolestaan kulki 3,4 miljoonaa tuotetta. Sitran mukaan suomalaisen kotitalouden materiaalijalanjälki on 41 000 kg vuodessa. Tämän suuntauksen vastapainoksi onkin nousemassa päinvastainen trendi, jossa ihmiset hankkiutuvat aktiivisesti turhasta tavarasta eroon, ja panostavat mieluummin muutamiin valittuihin artikkeleihin.

Sisällön määrä tutkimuksen mukaan vuonna 2015 yhdessä minuutissa:

• Google vastaanotti 4,000,000 hakua
• Blogipostauksia tehtiin 1400 kappaletta
• Facebook-käyttäjät jakoivat 2,460,000 erilaista sisältöä
• Twitter-käyttäjät twiittasivat 277,000 kertaa
• Whats App-käyttäjät postasivat 347,222 kuvaa
• Instagram-käyttäjät postasivat 216,000 erilaista kuvaa

Maapallon keskiarvo kestävälle kulutukselle on 8000 kg yhtä henkilöä kohden vuodessa (WWF:n mukaan tänä vuonna tuo määrä tuli ihmiskunnalla kasaan elokuun alussa). Olemme siis jo määritelleet mittarit maapallon fyysiselle kantokyvylle; kysymys kuuluukin missä menee raja ihmisen kyvylle vastaanottaa informaatiota? Kuinka voisimme määrittää mittarit tai standardit kestävälle sisällöntuotannolle?

Vuonna 2015 yksi ihminen käytti 1,7 sekuntia yhden Facebook-päivityksen lukemiseen. Tämä aika suhteutettuna sisällön käsittämättömään määrään aiheuttaa tiedon väistämätöntä muuttumista kohinaksi ja taustameluksi.

Tietotulvan hallinta lienee ainoa selviytymismekanismi ylikuormittumiselta. Jo nyt sisältöihin keskimäärin käytetty aika kertoo siitä, että ihmiset alkavat osittain tietoisesti ja osittain alitajuisesti ohittamaan suurimman osan heitä kohdanneesta tiedosta. Erottuakseen kohinasta ja voittaakseen ihmisen aikaa enemmän kuin kaksi sekuntia, täytyy tänä päivänä todella nähdä vaivaa, ja sisällön täytyy aidosti kiinnostaa tai koskettaa lukijaa.

Voisiko seuraava sisällöntuotannon trendi olla oikeanlainen tiedon niukkuus yhdistettynä puritistiseen laatuun eli hyvään laatuun?Voisiko sisältöön ja tavaraan kumpaankin soveltaa Erik Ahlmanin (1939) laatimia hyvän välineen kriteerejä, jotka vapaasti tulkittuna ovat seuraavanlaiset:

  • Hyvä sisältö suorittaa juuri sen tehtävän mihin se on aiottu
  • Hyvä sisältö käyttää mahdollisimman vähän energiaa
  • Hyvä sisältö toteuttaa tehtävänsä nopeasti
  • Hyvä sisältö ei aiheuta mielipahaa: sivu- lisä- tai jälkivaikutuksia

Tämän artikkelin tehtävä oli kyseenalaistaa nykyisen sisällöntuotannon laatu ja määrä. Käytit sen lukemiseen arviolta 28 sekuntia. Täyttikö tämä pala sisältöä mielestäsi yllämainitut hyvän tiedon kriteerit?

Teemu Savolainen
CEO, founder, social media strategist
Other Group Oy
teemu@other.fi